| Henriikka Tavin runokokoelma Toivo on valoisasta nimestään huolimatta tummanpuhuva kirja. Teos alkaa muistojen ja historioiden loruilevana ja satuilevana kollaasina. Nostalgisista maisemista siirrytään unohduksen, kuoleman ja surun koteloon: manaamaan esiin muistista kadonnutta. Inger Christensenin Sommerfugledalenista inspiroitunut kokoelma päättyy perhosniitylle, jonkinlaiseksi sielunmessuksi jonkinlaiselle sielulle. |  |